Enni Rukajärvi Blogi

Ensimmäinen reissu Amerikkaan – voittohumua ja jenkkimeinkiä

19.11.2015 − kirjoittanut rukajarvi
Ensimmäinen reissu Amerikkaan – voittohumua ja jenkkimeinkiä

Loppusyksystä loukkaamani nilkka alkaa olla jo laskukunnossa, ja ensimmäinen kisareissu häämöttää jo nurkan takana! Marraskuun lopussa olis tarkoitus lähteä Jenkkeihin Coloradon suunnille, eka viikko vapaata laskemista ja sitten on ohjelmassa Dew Tourin kisa Breckenridgessä.

Ensimmäisen reissun Jenkkeihin tein keväällä 2010, ja se onkin aika ikimuistoinen. Saman vuoden tammikuussa olin voittanut ekat isot ulkomaankisat Chicken Jameissa Itävallassa. Se oli ihan älytön juttu – ne kisat oli TTR-kiertueen kuuden tähden kisat, joissa oli kaikki maailman parhaat naislaskijat, mutta jotenkin vaan onnistuin viemään voiton itselleni tekemällä, mitä osasin. Sieltä jatkoin European Openeihin Sveitsin Laaxiin, jossa oli superhaastava rata, mutta runit meni kohilleen. Voitto tarttui sieltäkin matkaan, vaikka vieläkään en oikein tajua, että miten se oikein tapahtui. Kisoissa taisi olla aika monta yllättynyttä tyyppiä, kun ihan tuntematon tyyppi Suomesta tuli ja nappas voiton.

VIDEO:Voittofiilikset ja temput BEO 2010 kisasta .

Näiden voittojen jälkeen alkoi näyttää siltä, että mulla olisi mahdollisuuksia kilpailla myös kiertueen kokonaisvoitosta. Euroopassa ei ollut enää sillä kaudella isoja kisoja, joten kävin ensin viiden tähden kisoissa Kanadassa, joista tuli myös voitto. Kauden viimeiset kisat pidettiin Jenkeissä, joten vielä piti lähteä sinne, jos aikoi tavoitella kiertueen voittoa.

Sille reissulle sain ihan parhaan mahdollisen tyypin tukijoukoiksi, nimittäin Suomen ensimmäisen lumilautailun maailmanmestarin Satu Järvelän. Mulla ei tällöin vielä ollut omaa manageria, mutta Noora Vihervaaran avustuksella saatiin järjesteltyä niin, että Satu lähti reissulle mukaan. Enhän mä olis yksin saanut edes autoa vuokrattua! Nyt molemmat, Satu ja Noora, on mun managereita.

Sen lisäksi että Satu oli kiertänyt omalla kisaurallaan paljon Jenkkejä, Satu oli myös tuomaroinut isoja kisoja maailmalla ja tunsi paljon lumilautamaailman tyyppejä.

Ihan paras henkilö siis reissuoppaaksi!

Satu lupasi siis lähteä mukaan, mutta ehtona oli se, että mukaan tulee Satun silloin parivuotias tyttö Neea. Ja sehän totta kai sopi mulle! Kun päästiin Jenkkeihin, ensimmäisenä ohjelmassa oli US Open Vermontin Starttonissa. Samassa reissuköörissä oli myös Roope Tonteri, Petja Piiroinen ja Janne Lipsanen. Satu oli autokuskina ja Neea tietty mukana myös.

Tällä kertaa mä pyysinkin Satua vähän kertoilemaan, mitä se muistaa tästä yhteisestä reissusta ja miltä reissu näytti Satun silmin.

”Kun lähdettiin tuonne Amerikan matkalle, en mä oikeastaan tuntenut Enniä. Sinne me vaan lähdettiin porukalla ja olihan se hassua istua autossa henkilön kanssa jota oppi tuntemaan ja höpötteli niitä näitä. Tai se varmaan kuunteli enemmän, mä höpöttelin ja Neea tapitti takapenkillä tai Ennin sylissä ihan haltioissaan. Oli siinä sellanen kunnon parin viikon tutustumisretriitti kerrakseen.

Enni TTR winner

Kun päästiin perille, Neea meni aamuisin hiihtokeskuksen tarhaan ja mä lähdin kisa-alueelle hoitamaan asioita ja katsomaan miten nuoret laski. Siinä sitten sivussa halusi yksi sun toinen haastatella Enniä eri medioihin sekä välissä käytiin istumassa alas eri sponsorikandidaattien kanssa. Tietysti siinä laskeskeltiin todennäköisyyksiä sekä sijoituksia miten pitäisi pärjätä, jotta pikkaisen osaisi varautua mahdollisiin tuleviin koitoksiin.

Ennillä oli mahdollisuudet voittaa niin TTR-kiertueen kokonaisvoitto kuin Burton Global Open Seriesin (BGOS) kokonaisvoitto. Tajusin, että se on molemmissa tosi lähellä, mutten uskaltanut mainita asiasta Ennille.

TTR Overall palkinnon jakotilaisuus US Openissa! Podiumilla lisäksi Lisa Wiik ja Sina Candrian

TTR Overall palkinnon jakotilaisuus US Openissa! Podiumilla lisäksi Lisa Wiik ja Sina Candrian

Kerran se taisi kysellä, että mitkäköhän mahdollisuudet hänellä on. Ajattelin vaan, että keskittyy tähän kilpailuun ilman mitään lisämietintöjä. Noh, Enni päätyi 4. sijalle US Openissa, mutta sijoitus riitti BGOS-kiertueen kokonaisvoittoon. Olihan siinä ihmettelemistä, palkintosummakin oli vaatimattomat 50 tuhatta dollaria!

Kisojen jälkeen kundit lensi Suomeen ja me jatkettiin länsirannikolle Californiaan. Enni ei ollut koskaan edes käynyt Yhdysvalloissa ja nyt sitten suoraan Los Angelesiin pyörähtämään Santa Monicaan, josta ajettiin Mammoth mountainille. Siellä oli naisten sarjan päätöskisa Chicken Jam. Perillä taas laskeskeltiin sijoituksia, että miten pitäisi pärjätä. Enni oli kuitenkin kiertänyt kisoja tosi tiuhaan tahtiin pitkin talvea, ja raskas kausi alkoi verottaa jaksamista. Enni taisi loukata itteään siinä ennen kisoja ja käviköhän siinä sitten jonkin sortin kaatumista kisoissakin. Enni ylsi kisoissa 9. sijalle. Siinä oli nippa nappa, että kun koneet laski sijoituksen ja rankingin. Ja tsädäm!! Enni voitti myös TTR Overall rankingin!”

Enni TTR Overall Winner 2010 Photo: Laura Austin

Tosiaan, muistan vetäneeni pannut Chicken Jameissa, koitin vaan esittää ettei sattunut vaikka ilmat lähti pihalle ja kylkeen ja selkäänkin tuli vähän osumaa. Kävin vessassa itkemässä pikku itkut, ja sitten vaan takasin mäkeen! Ja kisaruni meni itse asiassa ilman kaatumista, mutta reilitempuista saadut pisteet ei ihan riittäneet kärkeen siinä kisassa. Mutta kokonaiskisan voittoon ne sen sijaan riitti!

Näin jälkikäteen ajateltuna tuntuu kyllä ihan älyttömältä ajatella tuota kautta, että miten se menikin noin. Eikä sitä vieläkään osaa kunnolla hahmottaa, tuntuu että menin vaan jossakin sumussa koko kauden. Se elämänmuutos tuli siinä kyllä aika kertaheitolla!

Nyt vasta alkanut ymmärtää, miten iso juttu se oli ja oppinut vuosien varrella edustamaankin itseään vähän paremmin. Silloin se mediamyllytys oli nimittäin aikamoista, eikä siihen ollut kyllä yhtään osannut varautua.

P.S. Mediasta puheenollen, mä oon muuten huomenna vieraana Possessa, joten kattokaahan huomenna klo 20 eteenpäin Maikkarilta että kuinka tytön käy. Jännittää!

TILAA BLOGI