Enni Rukajärvi Blogi

Kevät 2010 – pikapassi lumilautailun ammattilaiseksi

26.11.2015 − kirjoittanut rukajarvi
Kevät 2010 – pikapassi lumilautailun ammattilaiseksi

Hyvää torstaita, Throwback-teemalla jatketaan edelleen! Tää blogi starttasi reilu kuukausi sitten kirjoituksella siitä, kuinka musta tuli lumilautailija. Lumilautailun aloitin 9-vuotiaana, mutta 19-vuotiaana eli keväällä 2010 koitti oikeastaan se hetki, jonka jälkeen oon voinut sanoa, että lumilautailen ammatikseni. Hauskaa, miten sen käännekohdan voikin niin tarkasti ajoittaa just sille ensimmäiselle Jenkkireissulle, josta viime postauksessa kerroin vähän tarkemmin. Chicken Jam-kisojen jälkeen Mammoth Mountainilla mulla oli kunnia pokata koko TTR-kiertueen kokonaiskilpailun voitto, mitä en kyllä olis voinut mitenkään kuvitella tapahtuvaksi vielä saman kauden alussa.

Mutta vaikka voitto tavallaan tulikin aika yllätyksenä, en voi sanoa että se ihan helposti olisi syliin tipahtanut. Se kausi oli mulle oikeastaan aika rankka, koska jouduin reissaamaan tosi paljon uusien tyyppien kanssa ja tavallaan siitä mun normi laskuporukasta ei kovin moni muu alkanut kiertämään yhtä isoja kisoja. Koti-ikävä oli välillä kauden aikana suuri ja välillä oli tosi vaikeakin lähteä niille kisareissuille vähän niinkuin itekseen. Vaikka kyllähän siellä reissun päällä sitten alkoi tyyppeihin pikkuhiljaa tutustua, mutta sekin tietenkin otti aikansa, että tyypeistä tuli läheisempiä.

Sillä kaudella kisastartteja tuli vielä normaalia enemmän, kun slope stylen lisäksi laskin myös paippikisoja, ranking-sijoitukseen vaikutti nimittäin molempien lajien menestys.

Voitokkaan kauden jälkeen Suomeen palasi siis onnellinen, mutta aikas väsynyt tyttö.

Itehän mä en tietenkään ees ajatellu mitään juhlien järjestämistä enkä niin välittänykkään, kun oli vaan siistiä päästä kauden jälkeen takasin Rukalle laskemaan. Ja toi TTR-kiertueen voitto ei ollut Suomessa vielä niin iso juttu, mutta oli kuitenkin siistiä että Rukalla järjestettiin Tyttösessareiden yhteydessä juhlat, missä oli kaikki kaverit ja perhe.

Mä oon oikeasti mennyt niin sumussa ton koko kauden, että en muista niistä juhlistakaan hirveästi mitään muuta kun että ne oli Pisteessä ja siellä oli tärkeimmät tyypit paikalla ja muistan että en nauttinut liian paljoa siitä että joutui olemaan huomion keskipisteenä.

Tavallaan sitä voittoa ei osannut arvostaa siinä vaiheessa niin paljoa kun se tuli niin puun takaa – eihän mulle kauden alussa edes käynyt mielessäkään, että se olisi mahdollista. Keskityin vaan kisaan kerrallaan ja halusin vaan tehä oman parhaani ja pärjätä sen verran hyvin että pystyisin vaan laskemaan eikä tarvis mennä muihin töihin, hehe. Ja tavallaan mä olin jo niin iloinen muutenkin siitä koko kaudesta ja kiitollinen jo siitä kaikesta mitä olin saanut ja saavuttanut sillä kaudella, että ei sitä oikein osannut ajatella mitään.

Vihdoinkin kotona. Juhlat ja laskemista!

Vihdoinkin kotona. Juhlat ja laskemista!

Mutta oli sillä tottakai myös iso merkitys mulle siinä mielessä, että sen myötä musta tuli ammattilumilautailija. Kevät 2010 oli vähän kuin semmonen expresspassi lumilautailuammattilaisen elämään ja unelmat toteutui siinä aika pikaisella aikataululla. Ja kyllä sitä näin viisi vuotta myöhemmin edelleen osaa arvostaa, että saa kutsua lumilautailua omaksi työkseen.

TILAA BLOGI