Enni Rukajärvi Blogi

Lumilautailun kirjoittamattomat säännöt

08.01.2018 − kirjoittanut rukajarvi
Lumilautailun kirjoittamattomat säännöt

Lumilautailu nähdään aika vapaana lajina, jossa jokainen laskija saa toteuttaa ja kehittää omaa tyyliään. Kuitenkin on olemassa aika paljonkin kirjoittamattomia sääntöjä, jotka saattaa rajoittaa temppujen tekemistä tai laskemista. Viime vuosien varrella homma on mun mielestä kuitenkin muuttunut siihen suuntaan, että nämä ”säännöt” on huomattavasti vähentyneet. Kirjoittamattomia sääntöjä on kuitenkin edelleen olemassa, ja tässä niistä muutama:

1. Gräbit

Gräbien ottamisessa on jonkun verran sääntöjä, mistä kohti lautaa ”saa” ottaa gräbin ja mistä kohti gräbi on vähän laiton. Esimerkiksi suomalaiset vähän karsastavat, jos ottaa esimerkiksi indyn polven väärältä puolelta, eli sillä tavalla että ote on kiinni siteiden välistä mutta käsi jää polven ulkopuolelle. Tämän voi kuitenkin tehdä hienosti niin, että twiikkaa polvea kunnolla sisään, jolloin gräbistä tulee tuck knee indy. Jos sitä ei tee, niin gräbi ei näytä niin hienolle ja siitä tulee ns. ”eurogräbi”. Perussääntönä gräpien ottamiseen on siis se, että yleensä jalkojen välistä tai sitten ihan teilin tai nosen kärjestä (jos on vähän nosen sivusta niin ei hyvä) , tässä poikkeuksena method, jonka voi ottaa siteiden välistä tai sitten ihan etusiteen yläpuolelta. Lue lisää gräbeistä täältä.

2. Kuvaaminen

Lumilautailuleffojen kuvaamisessakin on tiettyjä juttuja, jotka on tavallaan no-no. Esimerkiksi jos joku on tehnyt jo jonkun tempun johonkin spottiin, niin yleensä laskijat ei katso hyvällä, jos joku toinen ”kopioi” saman tempun samaan spotille myöhemmin – ajatuksena kuitenkin on, että pitää antaa sille kuvauspaikalle jotakin omaa. Nykyään ehkä tilanne on kuitenkin muuttunut hieman, kun ei nykynuoriso oikein tiedä mitä joihinkin spotteihin on saatettu tehdä 20 vuotta sitten. Lisäksi jos ollaan kuvaamassa jotain spottia, niin sitä ei katsota hyvällä jos kaveri on alkanut koittamaan ensiksi jotakin tiettyä temppua ja joku toinen alkaakin koittamaan sitä täsmälleen samaa. Sitä sanotaan suolaamiseksi, jos tekee saman tempun kuin se joka on sitä ensiksi yrittänyt, mutta paremmin.

3. Vaatetustyyli

Lumilautailun vaatetustyyli elää ihan samalla tavalla kuin muutkin pukeutumistrendit, esimerkiksi se miten lahkeet laitetaan, saako hanskat olla hihojen päällä ja onko kypärämyssy cooli vai ei. Tämä onkin aika huvittava asia, sillä silloin kun ite alkoi enemmän laskemaan, niin hanskat hihojen päällä, kypärämyssyt ja käärityt lahkeet oli tosi uncool, mutta nykyään asia on ihan toisin ja kaikki toi on coolia. Tuntuu, että nykyään on oikeastaan coolia näyttää jopa vähän hassulta ja pitää ihme asusteita ennemmin kuin normi laskuvaatteita. Nykyään on siistiä olla erilainen, ja tämäkin liittyy aika vahvasti tähän lajiin ja kulttuuriin – halutaan olla persoonallisia. Mutta loppujen lopuksi se menee niin, että joku haluaa olla erilainen ja sitten kaikki haluaakin näyttää sille, joten sitten siitä tulee ns. muotia ja sitten jonkun pitää keksiä taas jotain uutta jälleen erottuakseen joukosta. Itsellä on tyyli pysynyt näiden asioiden suhteen aika samanlaisena aina ja aika perus oman tyylisenä.

Kannattaako näitä sääntöjä sitten noudattaa?

Tavallaanhan se on ihan oma asia, millä tavalla haluaa itseään toteuttaa sen lumilaudan päällä ja se on ihan omasta fiiliksestä kiinni. Tietenkin voi olla vaikea nousta vaikka prolumilautailijaksi, jos tykkää ottaa gräbit ihan mistä sattuu. Lisäksi kisoissakin voi olla vähän vaikea pärjätä, eikä katsojat ja tuomarit välttämättä arvosta sitä tyyliä samalla tavalla. Mutta jos puhutaan laskemisesta ihan omaksi ilokseen, niin mun puolesta kaikki kukat saa kukkia, kaikki tavallaan ja tyylillään. Jokainen on vapaa fiilistelemään omia juttuja ja oman tyylisiä laskijoita.

TILAA BLOGI