Enni Rukajärvi Blogi

Enni Rukajärvi

s. 1990, KUUSAMO

Monille olen varmaankin tuttu olympiahopeaa voittaneena lumilautailijana. Mutta se matka, jonka olen vuosien varrella kulkenut lumilautailun ammattilaiseksi, onkin monelle paljon tuntemattomampi. Tässä blogissa avataan omaa taustaani hieman tarkemmin ja tehdään pieniä kurkistuksia niihin hetkiin, jotka ovat mulle olleet mieleenpainuvia, tärkeitä ja eräänlaisia virstanpylväitä lumilautailijan urallani.

Ja koska lumilautailu on tosi visuaalinen laji, niin kirjoitusten lisäksi blogi tulee tarjoamaan paljon laskukuvia, videoita ja pieniä kurkkauksia kotialbumiin uran varrelta.

Instagram @ennirukajärvi Katso kaikki ›

Kevät 2010 – pikapassi lumilautailun ammattilaiseksi

26.11.2015 − kirjoittanut rukajarvi
Kevät 2010 – pikapassi lumilautailun ammattilaiseksi

Hyvää torstaita, Throwback-teemalla jatketaan edelleen! Tää blogi starttasi reilu kuukausi sitten kirjoituksella siitä, kuinka musta tuli lumilautailija. Lumilautailun aloitin 9-vuotiaana, mutta 19-vuotiaana eli keväällä 2010 koitti oikeastaan se hetki, jonka jälkeen oon voinut sanoa, että lumilautailen ammatikseni. Hauskaa, miten sen käännekohdan voikin niin tarkasti ajoittaa just sille ensimmäiselle Jenkkireissulle, josta viime postauksessa kerroin vähän tarkemmin. Chicken Jam-kisojen jälkeen Mammoth Mountainilla mulla oli kunnia pokata koko TTR-kiertueen kokonaiskilpailun voitto, mitä en kyllä olis voinut mitenkään kuvitella tapahtuvaksi vielä saman kauden alussa.

Hyvää torstaita, Throwback-teemalla jatketaan edelleen! Tää blogi starttasi reilu kuukausi sitten kirjoituksella siitä, kuinka musta tuli lumilautailija. Lumilautailun aloitin 9-vuotiaana, mutta 19-vuotiaana eli keväällä 2010 koitti oikeastaan se hetki, jonka jälkeen oon voinut sanoa, että lumilautailen ammatikseni. Hauskaa, miten sen käännekohdan voikin niin tarkasti ajoittaa just sille ensimmäiselle Jenkkireissulle, josta viime postauksessa kerroin vähän tarkemmin. Chicken Jam-kisojen jälkeen Mammoth Mountainilla mulla oli kunnia pokata koko TTR-kiertueen kokonaiskilpailun voitto, mitä en kyllä olis voinut mitenkään kuvitella tapahtuvaksi vielä saman kauden alussa.

(lisää…)

Ensimmäinen reissu Amerikkaan – voittohumua ja jenkkimeinkiä

19.11.2015 − kirjoittanut rukajarvi
Ensimmäinen reissu Amerikkaan – voittohumua ja jenkkimeinkiä

Loppusyksystä loukkaamani nilkka alkaa olla jo laskukunnossa, ja ensimmäinen kisareissu häämöttää jo nurkan takana! Marraskuun lopussa olis tarkoitus lähteä Jenkkeihin Coloradon suunnille, eka viikko vapaata laskemista ja sitten on ohjelmassa Dew Tourin kisa Breckenridgessä.

Ensimmäisen reissun Jenkkeihin tein keväällä 2010, ja se onkin aika ikimuistoinen. Saman vuoden tammikuussa olin voittanut ekat isot ulkomaankisat Chicken Jameissa Itävallassa. Se oli ihan älytön juttu – ne kisat oli TTR-kiertueen kuuden tähden kisat, joissa oli kaikki maailman parhaat naislaskijat, mutta jotenkin vaan onnistuin viemään voiton itselleni tekemällä, mitä osasin. Sieltä jatkoin European Openeihin Sveitsin Laaxiin, jossa oli superhaastava rata, mutta runit meni kohilleen. Voitto tarttui sieltäkin matkaan, vaikka vieläkään en oikein tajua, että miten se oikein tapahtui. Kisoissa taisi olla aika monta yllättynyttä tyyppiä, kun ihan tuntematon tyyppi Suomesta tuli ja nappas voiton.

Loppusyksystä loukkaamani nilkka alkaa olla jo laskukunnossa, ja ensimmäinen kisareissu häämöttää jo nurkan takana! Marraskuun lopussa olis tarkoitus lähteä Jenkkeihin Coloradon suunnille, eka viikko vapaata laskemista ja sitten on ohjelmassa Dew Tourin kisa Breckenridgessä.

Ensimmäisen reissun Jenkkeihin tein keväällä 2010, ja se onkin aika ikimuistoinen. Saman vuoden tammikuussa olin voittanut ekat isot ulkomaankisat Chicken Jameissa Itävallassa. Se oli ihan älytön juttu – ne kisat oli TTR-kiertueen kuuden tähden kisat, joissa oli kaikki maailman parhaat naislaskijat, mutta jotenkin vaan onnistuin viemään voiton itselleni tekemällä, mitä osasin. Sieltä jatkoin European Openeihin Sveitsin Laaxiin, jossa oli superhaastava rata, mutta runit meni kohilleen. Voitto tarttui sieltäkin matkaan, vaikka vieläkään en oikein tajua, että miten se oikein tapahtui. Kisoissa taisi olla aika monta yllättynyttä tyyppiä, kun ihan tuntematon tyyppi Suomesta tuli ja nappas voiton.

(lisää…)

Syventävä kurssi lumilautakulttuuriin eli Vuokatin lukioajat

12.11.2015 − kirjoittanut rukajarvi
Syventävä kurssi lumilautakulttuuriin eli Vuokatin lukioajat

Moni nuori lumilautailijan alku varmaan on miettinyt, miten parhaiten onnistuisi yhdistämään koulunkäynnin ja lumilautailun. Uskoisin, että kaikille lumilautailijoille on joskus tuttu se tunne, kun kokee että koulu vaan haittaa harrastuksia. Omalla kohdallani Sotkamon urheilulukio, osa myöhemmin perustettua Vuokatti-Ruka Urheiluakatemiaa, oli ihan ideaali ratkaisu tähän yhtälöön. Pystyi yhdistämään koulun ja laskemisen, sai hyvin joustoa kisareissuille ja lukion suorittaminen loppuun onnistui ihan kunniakkaasti. :)

Olin tiennyt lumilautailulukion olemassaolosta jo yläasteella, mutta ajattelin silloin, etten ole tarpeeksi hyvä laskija sinne päästäkseni, joten päädyin aloittamaan lukion Kuusamossa.

Moni nuori lumilautailijan alku varmaan on miettinyt, miten parhaiten onnistuisi yhdistämään koulunkäynnin ja lumilautailun. Uskoisin, että kaikille lumilautailijoille on joskus tuttu se tunne, kun kokee että koulu vaan haittaa harrastuksia. Omalla kohdallani Sotkamon urheilulukio, osa myöhemmin perustettua Vuokatti-Ruka Urheiluakatemiaa, oli ihan ideaali ratkaisu tähän yhtälöön. Pystyi yhdistämään koulun ja laskemisen, sai hyvin joustoa kisareissuille ja lukion suorittaminen loppuun onnistui ihan kunniakkaasti. :)

Olin tiennyt lumilautailulukion olemassaolosta jo yläasteella, mutta ajattelin silloin, etten ole tarpeeksi hyvä laskija sinne päästäkseni, joten päädyin aloittamaan lukion Kuusamossa.

(lisää…)

Juniori Ennin eka kisareissu – suoraan SM-kisoista MM-kisoihin

05.11.2015 − kirjoittanut rukajarvi
Juniori Ennin eka kisareissu – suoraan SM-kisoista MM-kisoihin

BoardExpoista selvitty! Viime viikonloppu meni isolla kirkolla messuhulinassa, ja sain lauantai-iltana kunnian vastaanottaa vuoden lumilautailijan palkinnon Spine X Awards – palkintojuhlissa. Viime torstaina ennen messuja sain puolestani erittäin mieluisan tehtävän palkita vuoden juniorilaskijat eli Henna Ikolan ja Rene Rinnekankaan. Sponsoreideni Elisan ja Rukan avustuksella pääsin sujauttamaan molempien laskijoiden matkakassaan pienen stipendin, joka helpottaa kisareissuille lähtemistä.

BoardExpoista selvitty! Viime viikonloppu meni isolla kirkolla messuhulinassa, ja sain lauantai-iltana kunnian vastaanottaa vuoden lumilautailijan palkinnon Spine X Awards – palkintojuhlissa. Viime torstaina ennen messuja sain puolestani erittäin mieluisan tehtävän palkita vuoden juniorilaskijat eli Henna Ikolan ja Rene Rinnekankaan. Sponsoreideni Elisan ja Rukan avustuksella pääsin sujauttamaan molempien laskijoiden matkakassaan pienen stipendin, joka helpottaa kisareissuille lähtemistä.

(lisää…)

Tarinoita Tyttösessareilta – ekat kisat, uusia ystäviä ja lumilautailua

28.10.2015 − kirjoittanut rukajarvi
Tarinoita Tyttösessareilta – ekat kisat, uusia ystäviä ja lumilautailua

Kilpailut, niihin valmistautuminen ja niiden perässä matkustaminen on se homma, mikä täyttää monen ammattiurheilijan kalenterin. Kisakauden starttaaminen on tässä itsellänikin juuri käsillä, joten ajattelin että senpä vuoksi voisinkin tällä kertaa kirjoitella hiukan niistä omista, aivan ensimmäisistä kisakokemuksistani lumilautailun parissa. Erityinen merkitys mun lumilautailuhistoriassa on ollut Rukalla monena keväänä järjestetyt Tyttösessarit, joten ihan mukavaa vähän muistella, mitä niissä tapahtumissa on vuosien varrella tullut tehtyä.

Ensimmäiset kisat, joihin osallistuin, oli siis Tyttösessarit vuonna 2006. Tapahtuma keskittyi parkkilaskemiseen ja uusien temppujen opettelemiseen tyttöporukalla. Ennen sitä mun laskukaverit koostui lähinnä tytöistä joita ei kiinnostanut hyppyreiden laskeminen tai kisat, mutta laskin myös yhden suksitytön kanssa, joka teki koviakin temppuja parkissa. Hauskaa näin jälkikäteen ajatella, että vaikka mulla oli enemmän suksilla laskevia laskukavereita, en kuitenkaan ite enää halunnut vaihtaa välineitä takasin suksiin. Tyttösessareille sai kuitenkin osallistua kaikentasoiset tytöt niin suksilla kuin laudallakin, ja sen takia voitiinkin osallistua yhdessä tiimikisaan.

Kilpailut, niihin valmistautuminen ja niiden perässä matkustaminen on se homma, mikä täyttää monen ammattiurheilijan kalenterin. Kisakauden starttaaminen on tässä itsellänikin juuri käsillä, joten ajattelin että senpä vuoksi voisinkin tällä kertaa kirjoitella hiukan niistä omista, aivan ensimmäisistä kisakokemuksistani lumilautailun parissa. Erityinen merkitys mun lumilautailuhistoriassa on ollut Rukalla monena keväänä järjestetyt Tyttösessarit, joten ihan mukavaa vähän muistella, mitä niissä tapahtumissa on vuosien varrella tullut tehtyä.

Ensimmäiset kisat, joihin osallistuin, oli siis Tyttösessarit vuonna 2006. Tapahtuma keskittyi parkkilaskemiseen ja uusien temppujen opettelemiseen tyttöporukalla. Ennen sitä mun laskukaverit koostui lähinnä tytöistä joita ei kiinnostanut hyppyreiden laskeminen tai kisat, mutta laskin myös yhden suksitytön kanssa, joka teki koviakin temppuja parkissa. Hauskaa näin jälkikäteen ajatella, että vaikka mulla oli enemmän suksilla laskevia laskukavereita, en kuitenkaan ite enää halunnut vaihtaa välineitä takasin suksiin. Tyttösessareille sai kuitenkin osallistua kaikentasoiset tytöt niin suksilla kuin laudallakin, ja sen takia voitiinkin osallistua yhdessä tiimikisaan.

(lisää…)

Muistoja, nykyisyyttä ja tulevaa -blogin idea lyhyesti

− kirjoittanut rukajarvi
Muistoja, nykyisyyttä ja tulevaa -blogin idea lyhyesti

Viime kirjoituksessa avasin pelin kertomalla, kuinka mun 9-vuotiaana lahjaksi saamani Burtonin Chopper johdatti mut lumilautailun saloihin. Nyt voisin avata vähän tarkemmin tämän blogin ideaa ja sitä, millaisia juttuja tänne olisi tarkoitus kauden mittaan kirjoitella.

Mun lumilautailu-uran huippuhetkistä on jotkut teistä, ehkä monetkin, saattaneet lukea lehdistä tai nähdä videoklippejä urheilu-uutisissa. Ne tapahtumat, joiden kautta olen päätynyt esimerkiksi olympialaisiin, on kuitenkin monelle vähän tuntemattomampia hetkiä, joten tämä blogi keskittyy enemmän niihin. Blogiteksteissä avataan omia taustojani vähän tarkemmin ja tehdään pieniä kurkistuksia mun historiaan ja niihin hetkiin, jotka ovat mulle olleet mieleenpainuvia, tärkeitä ja sellaisia eräänlaisia virstanpylväitä lumilautailijan urallani. Eli toisin sanoen muistellaan vähän vanhoja. Ja koska lumilautailu on tosi visuaalinen laji, niin pelkkää tekstiä ei ole luvassa – täällä tullaan näkemään paljon laskukuvia, videoita ja pieniä kurkkauksia kotialbumin syövereihin uran varrelta.

Viime kirjoituksessa avasin pelin kertomalla, kuinka mun 9-vuotiaana lahjaksi saamani Burtonin Chopper johdatti mut lumilautailun saloihin. Nyt voisin avata vähän tarkemmin tämän blogin ideaa ja sitä, millaisia juttuja tänne olisi tarkoitus kauden mittaan kirjoitella.

Mun lumilautailu-uran huippuhetkistä on jotkut teistä, ehkä monetkin, saattaneet lukea lehdistä tai nähdä videoklippejä urheilu-uutisissa. Ne tapahtumat, joiden kautta olen päätynyt esimerkiksi olympialaisiin, on kuitenkin monelle vähän tuntemattomampia hetkiä, joten tämä blogi keskittyy enemmän niihin. Blogiteksteissä avataan omia taustojani vähän tarkemmin ja tehdään pieniä kurkistuksia mun historiaan ja niihin hetkiin, jotka ovat mulle olleet mieleenpainuvia, tärkeitä ja sellaisia eräänlaisia virstanpylväitä lumilautailijan urallani. Eli toisin sanoen muistellaan vähän vanhoja. Ja koska lumilautailu on tosi visuaalinen laji, niin pelkkää tekstiä ei ole luvassa – täällä tullaan näkemään paljon laskukuvia, videoita ja pieniä kurkkauksia kotialbumin syövereihin uran varrelta.

(lisää…)

Kuinka musta tuli lumilautailija – eikä vaikka tanssija

− kirjoittanut rukajarvi
Kuinka musta tuli lumilautailija – eikä vaikka tanssija

Moi ja tervetuloa upouuteen blogiin!

On varmaankin kohteliasta aloittaa koko homma lyhyellä esittelyllä. Eli, moi mä oon Enni, kuusamolainen lumilautailija.

Se, miten minusta tuli lumilautailija, onkin sitten vähän pidempi tarina, mutta varmaankin just sopiva ensimmäisen blogitekstin aiheeksi.

Ihan käytännön tasolla ajateltuna päädyin lumilautailun pariin, sillä lapsuuden kotitaloni sijaitsee ihan muutamien kilometrien päässä Rukan rinteiltä. Rukalle oli siis lyhempi matka harrastamaan kuin Kuusamoon, ja jotenkin se oli melkein itsestäänselvyys, että opeteltiin laskettelemaan jossain vaiheessa. Lautailu oli silloin aika uusi juttu verrattuna suksilla laskemiseen, ja yhdeksänvuotiaana halusinkin vaihtaa sukset lautaan, sillä mua on aina kiinnostanut temppuilu ja hyppiminen. Ennen lajin aloittamista lumilautailu näyttäytyi mulle tosi siistiltä, kiehtovalta ja hauskalta. Salaa haaveilin, että osaisin itekin tehdä kaikkia hienoja temppuja lumilaudalla.

Moi ja tervetuloa upouuteen blogiin!

On varmaankin kohteliasta aloittaa koko homma lyhyellä esittelyllä. Eli, moi mä oon Enni, kuusamolainen lumilautailija.

Se, miten minusta tuli lumilautailija, onkin sitten vähän pidempi tarina, mutta varmaankin just sopiva ensimmäisen blogitekstin aiheeksi.

Ihan käytännön tasolla ajateltuna päädyin lumilautailun pariin, sillä lapsuuden kotitaloni sijaitsee ihan muutamien kilometrien päässä Rukan rinteiltä. Rukalle oli siis lyhempi matka harrastamaan kuin Kuusamoon, ja jotenkin se oli melkein itsestäänselvyys, että opeteltiin laskettelemaan jossain vaiheessa. Lautailu oli silloin aika uusi juttu verrattuna suksilla laskemiseen, ja yhdeksänvuotiaana halusinkin vaihtaa sukset lautaan, sillä mua on aina kiinnostanut temppuilu ja hyppiminen. Ennen lajin aloittamista lumilautailu näyttäytyi mulle tosi siistiltä, kiehtovalta ja hauskalta. Salaa haaveilin, että osaisin itekin tehdä kaikkia hienoja temppuja lumilaudalla.

(lisää…)

TILAA BLOGI