Enni Rukajärvi Blogi

Muistoja, nykyisyyttä ja tulevaa -blogin idea lyhyesti

28.10.2015 − kirjoittanut rukajarvi
Muistoja, nykyisyyttä ja tulevaa -blogin idea lyhyesti

Viime kirjoituksessa avasin pelin kertomalla, kuinka mun 9-vuotiaana lahjaksi saamani Burtonin Chopper johdatti mut lumilautailun saloihin. Nyt voisin avata vähän tarkemmin tämän blogin ideaa ja sitä, millaisia juttuja tänne olisi tarkoitus kauden mittaan kirjoitella.

Mun lumilautailu-uran huippuhetkistä on jotkut teistä, ehkä monetkin, saattaneet lukea lehdistä tai nähdä videoklippejä urheilu-uutisissa. Ne tapahtumat, joiden kautta olen päätynyt esimerkiksi olympialaisiin, on kuitenkin monelle vähän tuntemattomampia hetkiä, joten tämä blogi keskittyy enemmän niihin. Blogiteksteissä avataan omia taustojani vähän tarkemmin ja tehdään pieniä kurkistuksia mun historiaan ja niihin hetkiin, jotka ovat mulle olleet mieleenpainuvia, tärkeitä ja sellaisia eräänlaisia virstanpylväitä lumilautailijan urallani. Eli toisin sanoen muistellaan vähän vanhoja. Ja koska lumilautailu on tosi visuaalinen laji, niin pelkkää tekstiä ei ole luvassa – täällä tullaan näkemään paljon laskukuvia, videoita ja pieniä kurkkauksia kotialbumin syövereihin uran varrelta.

Lumilautailu-ura sanana tuntuu lähtökohtaisesti vähän hassulta, ja tavallaan on vieläkin vähän vaikeaa ajatella että se on mun työ, sillä eihän se laskeminen itsessään miltään työltä tunnu.

Vaikka kyllähän siis lumilautailu ammattina pitää sisällään paljon muutakin kuin laskemista. En näe, että olisin lähtenyt ”rakentamaan uraani” mitenkään kovin järjestelmällisesti, ennen urani alkua mun ainoa tavoite oli vaan laskea mahdollisimman paljon ja tulla siinä mahdollisimman hyväksi. Totta kai sitä haaveili, miten mahtavaa olis, jos vois vaan laskea, eikä tarvitsisi tehdä mitään muuta. Ja sen ajatuksen myötä asiat vaan meni niin, että lopulta musta tuli ammattilainen ja voin kutsua lumilautailua työkseni. Kisamenestyskin on varmaan seurannut vaan siitä, että oon intohimoisesti tehnyt sitä mitä tykkään ja mahollisimman hyvin.

Kisoissa mulle ei ole tärkeintä, tuleeko voitto kotiin, vaan se, miten lasken. Ja kuinka paljon lasken.

Totta kai aina välillä tulee vastoinkäymisiä, eikä ura ole ollut pelkästään auringonpaistetta ja pehmeitä hyppyrinländejä. Varsinkin silloin omalla tukiverkostolla on tosi iso merkitys. Että on ihmisiä, joiden kanssa jutella, jotka tukee ja kannustaa kaikesta huolimatta. Se, että mun unelma lumilautailun ammattilaisuudesta on toteutunut, ei tarkoita myöskään sitä että sen eteen ei tarvitsisi enää tehdä työtä. On mahtavaa, että multa löytyy taustajoukkoja, jotka omalta osaltaan avittavat siinä, että mun ura jatkuisi mahdollisimman pitkään. Katsotaan, jos saisin niidenkin tyyppien ääntä täällä blogissa kuuluviin.

Tässä vaiheessa uraa haluaisin keskittyä kilpailujen lisäksi enemmän myös kuvaamiseen ja vapaalaskuun, ja se vaatii todella paljon omaa panostusta. Pitää itse olla tosi aktiivinen, että saa hoidettua jutut niin, että se on mahdollista. Ei voi vaan odotella, että tilaisuudet tippuu syliin. Ja vaatiihan se paljon riskin ottoa, askelta pois siitä jo tutuksi käyneestä kilpailujen kiertämisestä. Vapaalaskeminen isoilla vuorilla on mulle vielä suht uutta, ja vaatiihan se ihan hirveesti uuden oppimista. Ja oikeastaan aika vaikee vielä edes sanoa, mitä kaikkea se vaatii, kun ei vielä hirveesti ole kokemusta asiasta, haha.

Pienen sivupolun jälkeen, palataanpa vielä blogin ideaan. Kauden mittaan luvassa tarinaa esimerkiksi lukioajoista Vuokatissa ja ekoista SM-kisoista, mutta myös vähän tuoreemmista tapahtumista, kuten vaikka olympialaishumusta ja sitä edeltäneestä loukkaantumisesta. Kisat ei kuitenkaan lumilautailussa ole kaikki kaikessa, joten juttua seuraa myös kuvaushommista ja vapaalaskureissulta Uudessa-Seelannissa. Jottei ihan pelkäksi nostalgiaksi mene, niin välillä pysytään toki tässä kaudessa ja uudemmissa kuulumisissa. Nyt vaan toivotaan lumista talvea ja mahdollisimman paljon laskupäiviä!

TILAA BLOGI