Enni Rukajärvi Blogi

Reissukuulumisia ja muistoja Laaxista vuosien varrelta

21.01.2016 − kirjoittanut rukajarvi
Reissukuulumisia ja muistoja Laaxista vuosien varrelta

Puuterilumiset terkut Sveitsistä! Alppimaisemissa Laaxissa ollaan oltu jo reilun viikon verran, ja täällä on tullut runsaasti lunta, joten hyppyreiden ja pipen lisäksi oon päässyt laskemaan myös putskua.

Aikaisemmin joka vuosi tähän aikaan Laaxissa on pidetty Burton European Openit (eli BEO), mutta tällä kertaa homman nimi on Laax Open – meininki tosin on aika lailla edellisvuosien tapainen, ja tapahtuma kerää paikalle ”isojen nimien” lisäksi paljon nousevia lupauksia ja junnulaskijoita kisaamaan half pipessä ja slope stylessä.

Laaxissa pipeä ja hyppyreitä myös vuonna 2011 Kuvat: Eleonora Raggi

Laaxissa pipeä ja hyppyreitä myös vuonna 2011 Kuvat: Eleonora Raggi

Mulla olikin eilen jo paipin semifinaalit, kun huvikseen kävin laskemassa karsinnat ja pääsinkin jatkoon. Harmittavasti aika on kuitenkin kortilla jos haluaa laskea sekä paippia että slopea, niin että oon joutunut jättämään pipetreenejä välistä slopen harjotusten takia. Olis tosi mukava päästä laskemaan molempia, mutta se on melko rankkaa tällaisen kisaviikon aikana, kun päivät on yhdenkin lajin osalta pitkiä. Mutta tänään torstaina on sitten luvassa slopen semifinaali, pitäkäähän peukkuja!

Laax on itselleni aika nostalginen paikka, johon liittyy paljon muistoja. Eka reissu Laaxiin oli vuonna 2010 jolloin osallistuin ensimmäistä kertaa European Openiin, ja sieltä tulikin heti slopekisan voitto! Se oli mun toinen iso kisa heti Roxy Chicken Jamin perään, ja olin reissussa Paumolan Heidin kanssa. Muistan, että keskityin vaan laskemiseen tosi paljon ja tottakai fiilistelin kun näki kaikkia kovia suomalaisiakin siellä laskemassa samoissa kisoissa. Laskin myös paipin silloin… Ja sloperadasta muistan myös sen, että olin aika hädässä aluksi, kun en ollut tottunut niin pitkään sloperataan missä oli aluksi paljon reilejä ja sitten pipen kaari ja vielä 3 hyndää, isompia mitä olin yleensä hyppinyt.

2010 sain kunnian nousta BEOssa korkeimmalle palkintokorokkeelle. Kuva: Burton

2010 sain kunnian nousta BEOssa korkeimmalle palkintokorokkeelle. Kuva: Burton

Olihan se aika älytöntä että voitin sen kisan ja mun Roxyn tiimikaverit kanto mut palkintopallille. Kisan jälkeen oli tosi paljon haastatteluja enkä osannut puhua yhtään englantia. Loppubileissä tais olla The Sounds soittamassa ni oli senkin puolesta aika kova meno. Ei huono eka BEO kokemus, eikä ne huonoja oo ollut senkään jälkeen. Aina yhtä mukava kisa.

Tuolloin vielä junnuna kisa oli tosi hyvä mahdollisuus, kun pääsi kisaan mukaan ja karsintojen kautta raivattua itsensä palkintopallille. Siitä asti olenkin sitten saanut kutsun kisoihin eli paikan suoraan semifinaaliin. Tää Laaxin kisa on yksi parhaiten järjestetyistä kisoista, järjestelyt toimii ja kutsuttuja ja muitakin laskijoita huomioidaan tosi kivasti. Monelle voi kuulostaa hassulta että täällä jaetaan majoitus kilpakumppaneiden kesken, esimerkiksi tänä vuonna oon samassa kämpässä Spencer O’Brienin, Silje Norendalin ja Aimee Fullerin kanssa. Muutenkin on kiva, kun melkein kaikki laskijat on yötä samassa paikassa, niin meininki on paljon yhteisöllisempää kuin monessa muussa kisassa.

Kaikki ei toki Laaxissa oo aina omalla kohdalla mennyt ihan putkeen, sillä vuonna 2014 ennen olympialaisissa loukkasin polveni just täällä ennen kisoja. Silloin oli tosi hyvä fiilis laskea siellä ennen sitä loukkaantumista, ja olinkin päässyt molemmissa slopessa ja pipessä finaaliin! Sitten finaalien harjotuksissa oli niin hyvä fiilis että aloin haastaa itelle vähä uudempaa temppua ekaan reiliin ja se sitten lipsahtikin siitä ja polvi osui reilin sivuun missä oli jotain rautajuttuja ja tuli aikamoinen tälli polveen. Eka aattelin vaan että pikku kolhu ja kipu menee kohta ohi, mutta ei se mennytkään. Kinkkasin ylös missä sitten vähän katottiin tarkemmin sitä osumakohtaa ja vekkihän siinä oli mikä piti lähteä tikkaamaan. Yritin kyllä viimeiseen asti että oisin voinu laskea ne kisat mutta sitten ei enää polvikaan taipunut, niin piti vaan luovuttaa. Harmitti tosi paljon! Polvihan aiheutti vielä olympialaisissakin harmia, mutta onneksi ei kuitenkaan estänyt laskemista.

Viime tammikuussa pidettiin Laaxissa Elisan kuvaukset, joista on kanssa hyvät muistot. Yleensä oon ollut Laaxissa vaan kisan aikaan, joten oli mukava kuvailla ja päästä näkemään paikka kisojen ulkopuolellakin. Mun kaveri Cilka Sloveniasta oli silloin mukana mun kanssa laskemassa ja vaikka sää oli välillä tosi epävakaata niin setit oli hyvässä kunnossa ja pikkupaippia varsinkin oli hauska laskea!

Elisan kuvaukset Laaxissa tammikuussa 2015. Kuvat: Harri Tarvainen

Elisan kuvaukset Laaxissa tammikuussa 2015. Kuvat: Harri Tarvainen

Loppuun vielä parit pro-tipit, jos Laax matkakohteena kiinnostaa: Laax on mun mielestä viihtyisä ja idyllinen, kylästä pääsee suoraan hissillä rinteeseen ja laskettavaa on paljon parkista rinteisiin ja mettäputskuun. Laskuhommien ulkopuolella tykkään esimerkiksi käydä rentoutumassa hotelli Signinan kylpylässä, ja jos sää on huono niin Freestyle halliin pääsee aina skeittaamaan. Piazzasta saa hyvää kahvia. Ainut miinus että kaikki on aika kallista, niin kuin Sveitsissä yleensäkin. Lompakko siis saattaa täällä reissatessa vähän kärsiä, mutta ainakin sielu pääsee näissä maisemissa lepäämään!

PS. Kisoja voi seurata livenä YLE areenasta sekä kisajärjestäjän sivuilta Open.Laax.Com

TILAA BLOGI