Enni Rukajärvi Blogi

Shoot me! – Kuvaaminen ja muut kisojen ulkopuoliset meriitit

07.01.2016 − kirjoittanut rukajarvi
Shoot me! – Kuvaaminen ja muut kisojen ulkopuoliset meriitit

Reilu viikko sitten julkaistiin mun viime kauden season edit, joka sisälsi siis parhaat temput, mitkä onnistuttiin viime talvena nappaamaan videolle. Senpä takia vuoden ensimmäinen postaus käsitteleekin kuvaamista ja muita lumilautailukilpailujen ulkopuolisia tunnustuksia.

Lumilautailijoille on tyypillistä kuvailla omia tekemisiään, laskemista ja temppuja, ja moni ammattilaislumilautailija keskittyykin kisojen sijaan pelkästään ”kuvaamiseen”, eli oman videopätkän kasaamiseen joko lumilautaleffaan tai ihan erikseen julkaistavaksi. Videoiden lisäksi moni tavoittelee sitä ”täydellistä valokuvaa”, joten usein kuvauspaikalla onkin laskijan lisäksi niin videokuvaaja kuin valokuvaajakin. Yks erittäin hyvä esimerkki lumilautailun dokumentoinnista ja kuvaamiselle omistautumisesta on muuten viime syksynä julkaistu Eero Ettalan Ender –leffa, kannattaa tsekata jos ette vielä ole nähneet!

Videopätkät ja lumilautalehtien kansikuvat on lajin sisällä arvostettuja juttuja ja monellehan esim. kansikuvan saaminen johonkin lehteen voi olla samanlainen unelma kuin jonkun tosi ison kisan voittaminen. Mä oon saanut oman laskukuvani kahden suomalaisen laskulehden kanteen, vuonna 2010 oli musta kuva niin edesmenneessä Slammerissa kuin SnowExtremessäkin.

Enni Rukajärvi kansikuvat

 

Oman kuvan näkeminen kannessa on tietenkin huikee juttu mutta ehkä vielä paremmalle tuntui, kun oma laskukuva päätyi jenkkiläisen Transword Snowboardingin sivuille, sillä se on iso jenkkilehti ja sinne vaikeampi saada kuvia suomalaisena laskijana. Lisäksi se kuvauspaikka oli vaikeampi, kuin esimerkiksi perus parkkihyndä.

Unelmana kyllä vielä itellä on jonkun ulkomaalaisen lehen kansikuva…siinä on tekemistä.

Se TWS:ssä julkaistu kuva oli reilispotilta, enkä ollut ennen edes vetänyt niin isoa katureiliä. Ensin etsittiin itselle mieluinen spotti ja laitettiin kaikki valmiiksi ja sitte kuumottelujen jälkeen uskalsi vetää reilin. Toki siinä vaadittiin myös useampi toisto, että temppu meni hyvin päälle videolle ja että asento oli kohdillaan myös kuvaa varten. Välillä se voi olla tosi pienestä kiinni että onnistuuko kuva vai ei, siinä pitää olla molemmilla hommat kohillaan niin kuvaajalla kuin laskijallakin.

Enni Rukajärvi @ TWS Snowboarding. Kuva: Ville Lahtinen

Enni Rukajärvi @ TWS Snowboarding. Kuva: Ville Lahtinen

Jos vertaillaan kisojen käymistä ja kuvaamista, niin tavallaan tykkään enemmän kuvaamisesta koska silloin pystyy yrittämään juttuja niin kauan että ne menee varmasti hyvin, kisoissa kun on vaan se pari laskua ja aika kova paine saada jutut päälle ja sitten monesti just tyyli saattaa vähän kärsiä, kun tekee sellaisia varmoja juttuja.

Lisäksi kuvauspuolella se laskeminen on niin paljon monipuolisempaa: sulla on vaan mielikuvitus rajana spottien keksimisessä ja voit ettiä semmosia juttuja mitä ite tykkäät vetää. Toisin kun kisoissa, missä se on aina tavallaan aika samaa kun on muutamat reilit ja hyndät ja jos ei esim. ole itelle mieluisia reilejä ni vaikea saada fiilistä päälle. Kuvauspuolella pääsee myös helpommin koittamaan uusia juttuja, kun tosiaan on useita yrityksiä toisin kuin kisoissa. Vaikka usein videolle päätyykin vain se yks onnistunut temppu, niin voi olla että sen saavuttamiseksi sitä on hinkattu päälle ja hiottu lukemattomia kertoja.

Eli kyllä kuvaaminen on mulle mieluisampaa, mutta kisatkin jees jos on hyvä tatsi laskea ja sää suosii ja on mieluinen parkki. Ja tottakai tuntuu hyvälle kisoissakin ländätä uusi temppu, jopa paremmalle toisaalta kuin kuvatessa!

Kisojen ulkopuolisista meriiteistä vois kuvaamisen lisäksi mainita myös erilaiset kunniamaininnat ja palkinnot, joita esimerkiksi eri lumilautailumediat jakavat vuosittain. Lumilautayhteisön tunnustukset on ainakin itelle tosi arvostettuja, koska niiden jakajat tietää tarkalleen missä lajissa mennään ja mikä on siistiä lumilautailussa ja mikä ei.

Vuonna 2012 sain Transword Snowboardingin Rookie of the Year –palkinnon yhdessä Mark McMorrisin kanssa. Se tuntui kyllä tosi hienolta, koska sellastakin tunnustusta vaikea saada suomalaisena laskijana rapakon takana!

Suomalaisissa Spine Awardseissa sain puolestani kunnian pokata Vuoden Lumilautailijan palkinnon kahtena vuonna peräjälkeen, eli 2014 ja 2015. Spine Awardsien Vuoden Lumilautailijan titteli oli kyllä kanssa ihan älytön juttu itelle varsinkin kun ensimmäisen kerran sai sen, ei jotenkin uskonut että mut voitaisiin valita poikien seasta. Se oli suuri kunnia! Ja toisena vuotena en todellakaan ois uskonut, että mut valitaan uudestaan vuoden lumilautailijaksi ja olin kyllä tosi yllättynyt siitäkin.

Tunnelmia Spine X Awards palkintogaalasta vuonna 2014

Mutta teen tätä juttua aina kyllä yhtä suurella sydämellä tuli niitä mitaleja ja meriittejä tai ei… se kai tässä lumilautailussa kuitenkin on tärkeintä!

TILAA BLOGI