Enni Rukajärvi Blogi

Stance ja Spinit? Mitä niistä tulisi tietää ja miksi?

08.12.2017 − kirjoittanut rukajarvi
Stance ja Spinit? Mitä niistä tulisi tietää ja miksi?

Tempputerminologiapostauksen toisessa osassa käsitellään spinejä, eli hyppyristä tai paipin kaaresta pyörimistä.

Jos lähdetään liikkeelle aivan perusasioista, niin lumilautailussa puhutaan neljästä eri pyörimissuunnasta, joita ovat backside (eli bs), frontside (fs), switch backside (ssbs) ja cab/caba eli switch frontside -pyöritykset.

Backside-pyörimissuunnassa ajetaan hyppyrille se jalka edellä, miten normaalistikin laskee, ja lähdetään pyörimään myötäpäivään, selkä ensin menosuuntaan. Ja frontside on sitten päinvastoin, eli vastapäivään, jolloin rintamasuunta kääntyy ensimmäisenä eteen. Swich backside ja swich frontside noudattaa samaa logiikkaa, mutta siinä hyppyriä lähestytään swichinä, eli se jalka edellä, miten päin et luonnollisesti yleensä laske. Regular ja goofy -stancet selviää varmasti viimeistään oheisesta videosta, joten kurkkaa se!

Viime postauksessa mainitsin, että monet termit lumilautailussa juontavat juurensa skeittauksen puolelta, ja tuo caba on siitä hyvä esimerkki – jos mennään vielä tarkempiin yksityiskohtiin, niin termi tulee Steve Caballero -nimiseltä skeittaajalta. Se on jäänyt lumilautailuunkin, ja paljon yleisemmin puhutaan caba spineistä kuin switch frontside spineistä. Pyörimissuunnan lisäksi temppuun tulee aina jokin asteluku, eli 180 on puoli kierrosta, 360 astetta kokonainen pyörähdys ilmassa, 540 on puolitoista kierrosta ja niin edespäin.

Miten pyörimistä sitten kannattaa lähteä harjoittelemaan? Ensin on hyvä olla peruslaskeminen hallussa ja oivaltaa kanttien käyttäminen kääntymisessä. Kun tietää miten kantit toimii, se helpottaa spineihin lähtemistä hyppyreiden nokilla. Aivan ensimmäinen askel kuitenkin on ihan vaan vaikka tasaisessa rinteessä tehdä 180 astetta eri suuntiin, sitten kun alkaa olla hieman kokemusta niistä niin voi valita sen helpoimmalle tuntuvan suunnan ja kokeilla sitä 180 sitten pienestä hyppyristä. Siitä sitten pikkuhiljaa vaan lisäämään asteita ja kokeilemaan eri suuntia. Tärkeintä spinien opettelun alkuvaiheessa on se että ajaa hyppyrin nokan loppuun asti ennen kuin alkaa pyörimään, ja lisäksi on hyvä muistaa että katse sekä hartiat vievät spiniä. Joillekin laskijoille on luontaisempaa pyöriä toiseen suuntaan kuin toiseen, ja itselleni helpompi suunta on pyöriä periaatteessa oikealle, eli se on mun backside ja cab suunta.

Toki on hyvä hallita ja harjoitella kaikkia pyörimissuuntia, sillä jos miettii asiaa kisojen kannalta, niin jos siellä pyörii vain yhteen suuntaan niin onhan se merkki siitä, että ei ole kovin monipuolinen laskija eikä siitä hirveästi pisteitä silloin tuomaritkaan voi antaa. Yleensä slopestyle kisoissa on nykyään 3–4 hyppyriä, niin kyllä siinä on hyvä vähän joka suuntaan osata tehdä jotakin. Ja vaikka kisat ei kiinnostaisikaan, niin onhan se muutenkin kiva jos osaa pyöriä joka suuntaan, se on mukavaa vaihtelua.

Pyörimissuuntien lisäksi videolla teen lopuksi caba 540:n, mutta mun oma lempitemppu on varmaankin backside 540 stalefish, koska se tuntuu todella hauskalle ilmassa sekä sen ländääminen tuntuu siistille myös, kun se tulee vähän ”blindina” eli ei näe ländiä (eli hyppyrin alastuloa) niin hyvin. Mutta sitten kun sen saa kunnon pulteille alas, niin tulee kunnon fiilis ja se myös aina lähtee aika isosti eli ns. poppi (eli ponnistus hyppyrin nokalla) osuu kohilleen.
Suurin astemäärä minkä oon onnistuneesti ländännyt on cab 1080. Oli ihan hullu fiilis kun ländäsi sen, ja vielä ensimmäisellä yrityksellä. Siinä tuli konkreettisesti yksi haave toteen, eli se että tämän mun lasku-uran aikana edes kerran tekisi tonnin. En kuitenkaan ollut sitä ennen varma, tuleeko se koskaan käymään toteen.

Spinit on kanssa sellainen asia, minkä voi tehdä tosi erilaisilla tyyleillä, ja itse tykkään enemmän katella kun ns. kuvauspuolen laskijat tekee spinejä, koska niissä on enempi särmää ja persoonallisuutta, eikä ne ole niin loppuun asti hinkattuja kuin kisalaskijoilla. Norjalainen Mikkel Bang on yksi esimerkki kuvauslaskijoista ja Alek Oestreng sopii tähänkin kategoriaan, koska se osaa tehdä kaikkia mahdollisia spinejä eri kanteilta sekä rodeoita, voltteja ja korkkeja myös. Mulle ei niinkään merkkaa se, että kuinka paljon joku osaa pyöriä, vaan enemmänkin se kokonaisuus ja se että miltä se näyttää. Kisalaskijoista hollantilaisen Sebbe DeBuckin jutut miellyttää silmää ja oikeastaan koko Suomen maajoukkueen porukka totta kai, eli kannattaa ottaa seurantaan mm. Kalle Järvilehto, Mikko Rehnberg, Rene Rinnekangas, Ville Paumola, Peetu Piiroinen ja Roope Tonteri, nämä laskijat on spinimastereita kaikki :)

Toivottavasti tämä avasi termistöä sen verran selkokielisesti, että seuraavien slopestylekisojen katsominen on jälleen helpompaa, kun on paremmin kartalla temppujen nimistä. Jos et jo ole ehtinyt lukemaan sarjan ensimmäistä osaa gräbeistä, niin se löytyy täältä: http://enni.elisa.fi/mita-hienoa-on-tarttua-hypyssa-lautaan-eli-perusteet-grabeista/

TILAA BLOGI